EURSIN FURIIRINPUUSTELLI

Tämän kiinteistön Oravaisten historiallinen yhdistys r.y on saanut lahjana Jan-Erik ja Rosita Eursilta. Kiinteistö, joka on ollut heidän tilallansa Karvatin kylässä Oravaisissa, siirrettiin Vänrikki Stoolin keskukseen kevättalvella 1994.

Sitä on käytetty Furiirinpuustellina vuodesta 1733, ja kierto- ja ruotujakolaitos otti sen käyttöönsä Pohjanmaan rykmentin tarpeisiin. Tämä jakso kesti vuoteen 1809. Kun puustelli otettiin käyttöön, Karvat oli kylä silloisessa Vöyrin pitäjässä. Vuonna 1872 senaatti viimein vahvisti, että Karvatin kylä siirretään Oravaisten seurakuntaan, vaikka päätös oli tunteikas monelle. Anno domini 1463 vahvistettiin lakimies Hartwijk Jåpsonin toimesta ”Karfwatzin” kylän rajat. Eursin tila oli nro 5 kylän kuudesta tiloista. Eurs nimi on muinaisruotsia ja tarkoittaa saarta ja olisi sen mukaan Saarela käännettynä suomeen.

Jos katsomme taaksepäin, voimme päätellä että Eurs-tilan talonpoika luultavasti ei ole pystynyt maksamaan veroja ja maksuja kruunulle ja että tila siksi on siirtynyt kruunun omistukseen. Voimme seurata Simon Hindriksson Eursiä vuodesta 1696, kun hän otti tilan käyttöönsä. Hän oli toimelias mies, joka kasvatti tilan peltomaita. Kun palaamme siihen, mitä alkuperäisellä Eursin tilalla tapahtui, voimme ensiksi todeta, että upseerin virkoja oli riittämättömästi. Siksi tällekin puustellille komennettiin huomattavasti korkeampia upseereja.

Ensimmäinen, joka mainitaan oli furiiri Hindrich Johan Schildt. Se oli vuonna 1736, ja häntä seurasivat:

Rusthollari Carl Gustav Blåfield 1742 – 1743

Rusthollari Carl Tujulin 1743 - ?

Kersantti Jakob Dittlof Lampel 1754 –

Kersantti Samuel Gottlieb Ek 1761 – 1791

Kenttävääpeli Carl Gustav Ek 1795

Vänrikki Otto Mauritz von Essen 1808 – 1810 (?)

 

Luutnantti (Eursin vänrikki) Otto Maurtz von Essen siirtyi sodan jälkeen siviilitoimeen ja hänestä tuli Kimon Ruukin ruukinkirjanpitäjä. Suku on tehnyt huomattavia tekoja yhteiskunnassa. Muun muassa osallistuttiin aktiivisesti Suomen itsenäisyyden tavoitteluun. Furiirinpuustellia ympäröi noin 20 eri rakennusta, jotka kuuluivat sotilasvirkamiehen pihaan. Kun luemme edellä mainittujen henkilöiden perunkirjoja, ymmärrämme kuinka he erottuivat ympäröivistä talonpojista. Perunkirjat kertovat varsinkin, että tilalla oli enemmän irtaimistoa, kuten huonekaluja ja muuta koti- irtaimistoa. Voidaan siis päätellä, että furiirinpuustellilla oli positiivinen vaikutus seudun elämään.

Anna Simonsdotter (Simonintytär) otti kruununtilan nimiinsä isältään ja meni naimisiin Mårten Mattsonin kanssa, joka omakouraisesti puolusti tilaa osallistumalla Napuen taisteluun 19 helmikuuta 1714. Velat maksettiin runsaasti. Kuten monet muut Oravaislaiset ja Vöyriläiset Mårten Mattson kaatui ja koti ryöstettiin. Ison vihan kauhut koettelivat rannikkoseutua julmasti.

Ennen kuin tila otettiin ruotujakolaitoksen käyttöön 1733, on olemassa muistiinpano, että se oli kirjattu 2/3 manttaalista 1/3 manttaalin kruunua vuonna 1723. Leski Anna Simonsdotter yritti saada päätöstä kumottua, mutta hän ei onnistunut. Hän sai apua yrityksiinsä Pohjanmaan rauhanajan parhaalta valtionpäivämieheltä, Jakob Påhlsson Heikiukselta Kaitsorista. Valtionpäivät olivat säätäneet lain, että 1714 kaatuneiden perijät saisivat tilansa takaisin. Anna Simonsdottersin hakemus käsiteltiin huolellisesti vuonna 1743. Valtionpäivät hankkivat kuninkaan, Adolf Fredrikin ja kamarikollegion näkökannan asiasta. Valtionpäivät päättivät kuitenkin jaon 28 marraskuuta 1754. Sen ei tulisi koskea kruunun tiloja, vaikka pappien ja säätyhenkilöiden lesket saivat tämän edun kruunun tiloilla.

Jos seuraamme vielä hetken leskeä Anna Simonsdotteria huomaamme, että hän sai kaksi pienempää tilaa, jotka vastasivat sitä mikä häneltä oli viety. Uusi tila muutettiin verotilaksi ja se myönnettiin hänelle ja hänen jälkeläisilleen ”ikuisiksi ajoiksi”. Hän sai tarpeeksi vapaavuosia tilan uudelleen viljelyyn ja rakentamiseen. Maaherran piti hoitaa asia nopeasti lesken ja lasten puolesta. Tämä tapahtui vuonna 1748, kun leski oli Tukholmassa asunnottomana. Säädyt antoivat hänelle suuren armonlahjan, 100 taalaria hopeakolikkoja, jotta hänellä olisi varaa matkustaa kotiin isänmailleen. Hän oli tosiaan toimelias kansan nainen. Karvatissa, kuten muualla valtakunnassa, harjoitettiin vero-ostoa. He, jotka viljelivät kruununtiloja ostivat ne. Uutisviljelyä harjoitettiin ahkerasti, vaikka myös monta tilaa jaettiin, kun ei ollut mihin mennä.

Olisikohan kuitenkin ollut paremmat olosuhteet työnsaannissa Oravaisissa, koska Kimon Ruukki oli toiminut jo 30 vuotta kun ruotujakolaitos otti tilan omistukseensa. Ruukin perustamisella oli suuri vaikutus seudun elämään ja elinehdoille. Tavoite furiirinpuustellin siirtämiselle Karvatin kylästä, joka sijaitsee noin 5 km taistelutantereesta etelään, on ennallistaa ympäristö, joissa upseerit elivät ja esittää miten muuten pärjättiin. Tämä on vain alkua, olemme nimittäin saaneet monta rakennusta lahjoituksina. Metsänlaidassa on sotilastorppa. Uusin lahjoituksemme on Bengtersukon eli Mårten Lassuksen talo. Myös tämä talo on siirretty Karvatista (päiväys 1837).