Rykmentti 1800-luvulla

Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti perustettiin, niin kuin monet muut maakuntarykmentit, 1626. Vuoteen 1732 asti rykmentillä oli 10 komppaniaa, minkä jälkeen niistä tuli 8, joka oli tavallinen määrä jalkaväessä. Seuraavana vuonna tehtiin nimittäin sopimus, että myös Pohjanmaan talonpoikaiset alkaisivat kuulua nuorempaan ruotujakolaitokseen, minkä mukaan talonpoikaistilat ryhmitettynä
ruotuihin, palkkaisivat sotilaat ja varustaisivat heidät sotilastorpalla pääpalkkanaan.

1800-luvun alussa nämä kahdeksan komppaniaa ja niiden ruotupitäjät olivat seuraavat: Henkikomppania ruodutettuna Mustasaaressa, Vöyrillä ja Uudessakaarlepyyssä ; Everstiluutnantin komppania ruodutettuna Siikajoella ja Limangalla; Ensimmäisen majurin komppania, ruodutettuna Isokyrössä, Vähäkyrössä ja Laihiassa: Toisen majurin komppania, ruodutettuna Kokkolassa, Kälviällä, Lohtajalla, ja Kalajoella; Kemin komppania, ruodutettuna Hailuodossa, Limingassa, Oulussa Iissä, Kemissä ja Pudasjärvellä; Närpiön komppania, ruodutettuna Lapväärtissä, Närpiössä, Maalahdessa ja Mustasaaressa; Pyhäjoen komppania, ruodutettuna Kalajoella, Pyhäjoella ja Salossa sekä Ilmolan komppania, ruodutettuna Ilmolassa ja Lapualla. Miesvoima kohosi nyt 1200 mieheen.

Ennen hyökkäysvaihetta 18008 rykmentti jaettiin niin että viisi eteläisempää komppaniaa yhdistettiin pääarmeijaan, siihen kuului 2. prikaati von Döbelnin johtamana ja kolme pohjoisinta komppaniaa yhdistettiin Sandelsin 5. prikaatiin. Viisi eteläisintä komppania tuli sen seurauksena osallistumaan muun muassa Kauhajoen, Nummijärven ja Oravaisten taisteluihin kun taas kolme pohjoisinta taistelivat Kuopiossa, Toivalassa ja Iisalmella Virran sillalla.

Eteläisten komppanioiden sota pantiin poikki kenraali Gripenbergin antautumisen jälkeen Kalixissa 25 maaliskuuta 1809, mutta loput pohjoisimmista joukoista taistelivat sodan loppuun asti. Koska ruotusotilaat Oravaisisten lähiympäristössä kuuluivat Henkikomppaniaan ja tämä osallistui Oravaisten taisteluun, oli luonnollista että Oravaisten historiallisen yhdistys valitsi juuri tämän komppanian historialliseksi esikuvakseen ja ”perinnejoukokseen” esiintymisryhmälleen.

Erikoisuutena voidaan mainita, että kymmenillä ”nykyisen komppanian” miehillä oli esi-isiä todellisessa Henkikomppaniassa 1808.


Teksti Ulf Smedberg